search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

23.7.1985 syntyi poika tähän maailmaan. Ei messias, ei antikristus, ihan Tuukka vaan. Se oli hieno päivä, oon tosi onnellinen että niin tapahtui. Ihan yksinkertaista ja helppoa se ei ollut, äitini kertoi mulle että mua yritettiin vuosia. Oon aina halunnut ajatella että sillä on oltava joku erityinen merkitys, mulla on oltava joku merkitys kun kaiken sen yrityksen jälkeen vihdoinkin näin päivänvalon. Ja eikös se niin ole et onnistunut resepti vaatii aikaa. Mun vanhemmat olivat 40 vuotiaita tuona vuonna ja mulla on myös kaksi sisarusta, veli- ja siskopuoli. Veljeni on mua 12 vuotta ja sisko 18 vuotta vanhempi. Voi siis varmaankin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa et oon iltatähti. Ehkä mä sillä aina kauas avaruuteen tuijottelen.

Mun veljeni on isän puolelta ja sisko äidin. Me ei koskaan kasvettu yhteen kummankaan kanssa samalla tavalla kuin lähellä toisiaan syntyneet sisarukset. Nähtiin kyllä toisiamme ja vietettiin aikaa yhdessä, mutta molemmilla oli elämä täysillä käynnissä kun mä aloitin koulun ja pelasin keinupalloa puistossa kavereiden kanssa. Peruskoulun edetessä seurasin ihmeissäni tyttö- ja poikaystäviä, kun itseäni kiinnosti videopelit ja kavereiden kanssa leikkiminen. Kun hurjastelin mopolla ja moottorikelkalla yläasteella mun siskoni sai ensimmäisen lapsensa ja veli muutaman vuoden perästä. Nyt kun noita aikoja muistelee, niin se oli tosi siistiä ja varmasti opettavaista seurata vierestä minkälaista oli olla nuori aikuinen ja miten elämä etenee, välillä kaasu pohjassa, välillä pintakaasulla.

Sitten kun musta itsestäni alkoi tulla nuori aikuinen ja aloin itsekin tajuamaan jotain tästä elämästä niin jotain muuttui. Suhde molempiin rupesi syvenemään hiljalleen, en ollutkaan se pikkulapsi enää kenen kanssa leikittiin ja ketä höösättiin. Varmasti mun vanhempien ero lukioaikana myös vaikutti siihen, että molemmat oli entistä enemmän mun tukena ja asioista alettiin puhua syvällisemmin. Erilainen side alkoi syntymään meidän välille.

Mun siskoni muutti toiselle paikkakunnalle, eikä nähty kauheen useesti, ehkä muutaman kerran vuodessa. Meidän side silti vahvistui koko ajan ja sisko jaksoi aina soittaa, kysellä kuulumisia ja kutsua aina kylään että nähtäisiin ja voitaisiin viettää aikaa yhdessä. Monesti mun sisko on ensimmäinen joka ottaa muhun yhteyttä jos mulla oli jotain huolia. Aina huolehtinut musta kuin omastaan ja jaksanut pitää yhteyttä, vaikka itse olisinkin ollut huono siinä. Nykyään nähdään ehkä kerran vuoteen ja kirjoitellaan ja soitellaan suht tasaisin väliajoin. Tullaan todella hyvin juttuun, ollaan samalla aaltopituudella ja meillä on hauskaa yhdessä. Ei ole asiaa mitä en vois kertoa tietäen et se ymmärtää ja tukee mua. Mun siskoni on yksi syy mun rakkaan ystäväni lisäksi miksi mä tätä blogia kirjoitan. En ikinä olis uskaltanut yksin lähteä tähän. Perse hellänä ei haittaa olla kun potkut tulee ihmisiltä jotka välittää.

Veljen kanssa asuttiin samalla paikkakunnalla siihen asti kunnes muutin Arabiemiraatteihin. Kun tulin täysi-ikäiseksi mua alettiin ottamaan mukaan baariin, kalareissuille, puutalkoisiin, mihin vaan. Ne oli hienoja hetkiä ja odotin aina koska seuraava kerta tulee. Nuoresta jätkästä tuntui tosi hyvältä kun aikamiehet otti reissuun ja kohteli kaltaisenaan. Ihan kaikista ohjeista mitä sain en oo ihan varma, mutta hauskaa oli ja se nosti itseluottamusta tosi paljon, teki musta vähän enemmän miehen. Myös veljen kanssa voidaan puhua ihan mistä vain, ei ole mitään rajoja. Ollaan molemmat aika jääräpäitä ja välillä keskustelu voi olla kiivastakin, mutta molemmat tietää sen ja lopuksi aina nauretaan yhdessä itsellemme ja toisillemme. Naljailu alkaa aina välittömästi kun nähdään, kas kun vittuilu on välittämistä. Viimeksi nähtiin kun tulivat kaverinsa kanssa katsomaan formuloita tänne ja yöpyivät mun luona pari yötä. Ekana päivänä juotiin pullo Pastista kolmeen pekkaan ja ei jumalauta että meillä oli hauskaa. Se voimaannutti paljon. Ei Pastis vaan yhteinen hetki.

Me ei ehkä kasvettu yhteen alussa niin kuin normaalit sisarukset, mutta musta on aina tuntunut että mulla on maailman paras sisko ja veli, jotka rakastavat mua todella paljon. Mä nautin teidän seurasta ihan älyttömän paljon, ootte molemmat kadehdittavan aitoja ja syvällisiä ihmisiä. Mulla tulee aina tosi lämmin ja hyvä mieli kun ikävissäni teitä ajattelen. Kiitos kun olette olleet aina mun tukena, jaksaneet kannustaa ja ootte antanut mun olla just semmoinen kuin mä oon. Ette tiedäkään miten järkyttävän paljon merkitsee kun oma sisko ja veli kertoo että ne on ylpeitä musta ja uskoo muhun aina. Vuosi vuodelta musta tuntuu et oon lähempänä teitä ja meidän side vaan vahvistuu, vaikka kaukana olenkin. Te ootte aivan huikeita tyyppejä ja oon ihan mielettömän ylpeä et mulla on noin hienot Isoveli ja Isosisko. Rakastan teitä.

Terveisin Pikkuveli

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: