search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Paska Elämä

Tässäkö tää oli, tätäkö mun elämäni on. Herään aamulla, ajan töihin, teen työt, ajan kotiin, meen nukkumaan ja huomenna taas uudestaan sama ralli. Ikävöin ystäviä ja perhettä koko ajan. Mitä mä täällä teen? Lapset tekee mut onnelliseksi ja tietenkin täällä olevat ystävät, mutta silti mä odotan jotain. Odotan että jotain ihmeellistä ja suurta tapahtuu, mikä tekisi mun elämästä kokonaisuudessaan onnellista. En edes tiedä mitä se suuri ja ihmeellinen voisi olla, mut silti vaan odotan. En elä menneessä, mutta odotan kärsimättömästi tulevaa. Valvon iltaisin myöhään, jospa se olis just tää päivä koska tapahtuu ja herään taas helvetin väsyneenä ja pettyneenä seuraavana aamuna. Päätän että sitten kun ”SE” tapahtuu, niin sitten mä onnistun tekemään elämässäni muutoksia ja parannuksia, sit musta tulee parempi ihminen. Jään odottamaan, päivät kuluu, viikot vilisee ja mitään ei tapahdu. Kylläpä mulla on paska elämä.

Jotenkin noin mä ajattelin syksyllä kun palasin Suomesta takaisin kotiin. Mistään ei meinannut saada kiinni, kaikki oli mautonta ja mustavalkoista. Mulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat alkaa syömään terveellisesti, urheilemaan enemmän ja muutenkin alkaa pitämään itestäni huolta. Aloitin heti täysiä, kaikki kerralla heti. Viikon tai kahden päästä olin ihan poikki, Ei energianjyvääkään jäljellä. Luovutin ja pidin itseeni selkärangattomana luuserina. Vaadin ihan hirveästi itseltäni ja sitten ruoskin itseeni kun en siihen pystynyt. Sen jälkeen aloin odottamaan sitä jotain suurta ihmeellistä, mikä tekisi musta paremman ihmisen ja onnistuisin. En ymmärtänyt että se suuri ja ihmeellinen ei voisi lähempänä olla, kuin mitä se on koko mun elämäni ajan ollut. Yksi asia sai mut jo kesällä aloittamaan makustelun löytääkseni sen ihmeellisen, mutta en vielä kuitenkaan osannut kuvitellakaan mitä se on, en ymmärtänyt sitä. En voinut uskoa sitä, et se olenkin minä itse. Peilistä ei todellakaan näkynyt ihmistä, joka voisi olla jotain niin hienoa ja erikoista, että se mut nostaisi taas jaloilleen.

Tänä aamuna kun mä herään en torkuta kelloa ollenkaan. Pinkaisen ylös sängystä. Väsyttää paljon, mutta tiedän että se menee ohi kun venyttelen, juon lasin vettä ja laitan kahvit porisemaan. Meen suihkuun ja tunnen kuinka lämpimät vesipisarat iskeytyy lempeästi mun iholle ja valuu alas. Enää mua ei aamuisin kahVituta, vaan kahvin tuoksu saa mun hajuaistini heräämään, en malta odottaa että saan ensipurasun. Suihkunraikkaana, kahvikuppi kädessä meen ulos, aurinko on nousemassa ja kuinka kaunis tuo maisema onkaan. Kuulen kun linnut laulaa ja palmun oksat suhisee kevyessä tuulessa. Kahvi maistuu ihan mielettömän hyvältä. Sisällä laitan musiikin soimaan, teen aamupalan ja eväät lapsille, jammailen, sävel menee luihin ja ytimiin. Herätän lapset ja kiukuttelu alkaa. Annan suukot otsalle ja hymyillen sanon huomenta rakkaat. Kiukuttelu loppuu ja aamuaskareet alkaa. Matkalla kouluun jutellaan mistä milloinkin ja ihmetellään pöllöjä kuskeja liikenteessä. Koulun pihalla halataan ja annetaan suukot, kerrotaan että rakastetaan toisiamme, lapset menee hymyillen kouluun, mä lähden hymyillen töihin.

Mä oon aina ollut tosi positiivinen, suorastaan yltiöoptimistinen ihminen. Mutta samalla mä kuitenkin myös murehdin paljon asioita etukäteen. Tiesin että se on typerää, suorastaan ihan naurettavaa murehtia asioita, joita ei välttämättä koskaan edes tapahdu. Nykyään mä teen päinvastoin. Mä kyllä tiedostan ja tietyllä tapaa varaudun, että joku asia voi mennä pieleen, mutta en anna sen liikaa lannistaa itseeni. Teen niinpäin, että ajattelenkin parhaan mahdollisen skenaarion. Pystyn ajattelemaan sen niin todellisena, niin kuin unen, että se tekee mut valtavan iloiseksi. Ja mitä sitten vaikka niin ei kävisikään? Kunhan vain tiedostaa, että voi käydä myös huonosti niin sehän on ihan huippu tilanne, että parhammillaan voit olla kahdesti onnellinen samasta asiasta. Tai sitten jos ei käy niin kuin toivoisi, niin ainakin mulla oli kaunis ajatus joka sai mut hymyilemään. Pystyin tuntea sen, mitä en välttämättä koskaan voisi muuten saavuttaa. Mä olen aina ollut taivaanrannanmaalari, mutta nykyään mä osaan pitää kuitenkin aika hyvin jalat maassa, en tipu liian korkealta. Jos tunteet on aitoja, niin miksei niitä vois maalata mielensä maisemiksi ja karata hetkeksi paratiisiin.

Nyt kun palaan tuonne syksyyn ja aikaan ennen sitä, tuntuu ihan hullun kaukaiselta asialta että mulla olis millään tavalla paska elämä. Ennen musta tuntui, että mun ympärillä ei ollut juuri mitään kaunista. Stressi, pelko, ikävä ja muut negatiiviset tunteet estivät mua näkemästä, että mulla on koko kaunis maailma mun ympärilläni. Pienen pienetkin asiat saavat mut hymyilemään nykyään, olemaan kiitollinen siitä mitä mulla on mun elämässäni. En enää odota mitään suurta ja ihmeellistä. Se suuri ja ihmeellinen oon minä itse, kun elän hetkessä ja oon läsnä. Eikä se vaadi mahdottomia, pitää vain muistaa pysähtyä hetkeksi ja hengittää, olla armollinen itselleen.

Mun elämäni oli ennen tulisilla hiilillä tanssimisista, en osannut pysähtyä ja mistään ei saanut kiinni. Tänä aamuna mä kävelen sateenkaarta pitkin hymyillen, onnellisena miehenä eteenpäin. Sateenkaaren päätä ei voi koskaan saavuttaa vaikka kuinka sitä seuraisin, se on loputon ja tuskainen matka. Enää en etsi aarretta sateenkaaren päästä, vaan kuljen riemulla tätä päättymätöntä polkua, askel kerrallaan, nauttien sen tarjoamista pienimmistäkin ilon aiheista. Ymmärrän että elämällä hetkessä ja olemalla läsnä tää matka itsessään on se aarre, mitä niin kauan etsin. Vihdoinkin.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.

2 comments on “Paska Elämä

  1. Satu sanoo:

    Nää sun kirjoitukset saa mutkin välillä oivaltamaan jotain. Niin, ei tää munkaan elämä oo niin paskaa vaikka välillä siltä tuntuu.❤️

    Tykkää

    1. Tuukka sanoo:

      Kiitos Satu! En voinu kuvitellakaan et näillä mun kirjoituksilla olis ihmisille jotain merkitystä, kun aloitin. Oon täysin hämmentynyt ja kiitollinen kun kuulen tuommoisia kommentteja. Kiitos ❤️ Elämä on hienoo, varsinkin kun uskaltaa kaivaa pintaa syvemmältä. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti nähdään taas joku päivä 🤗

      Tykkää

Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: