search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Ikuisesti Mielessä

Kuka sä olet? Miksi sä saat mut tuntemaan näin? Miks vuosienkin jälkeen istun ulkona katsomassa tähtiä ja ajattelen sua? Mä tiedän sun nimesi ja tunnen sun tapasi. Ollaan tunnettu pitkään, mutta silti mietin, kuka sä olet.

Muistan kun tavattiin, mietin kuinka kukaan voi olla noin kaunis. Ja tuo hymy, se sulattaa mut kuin kevätaurinko lumihanget, lempeästi mutta varmasti. Naurusi on kuin tarttuva kappale, siihen ihastuu, se menee luihin ja ytimiin, tuo ilon kaikkialle mihin se kantaa. Puhut kuin olisit tuntenut mut aina, sanat leijailee mun korviini kuin kauniit sävelet. Kuuntelet kunnioittaen ja ymmärtäen, mutta uskallat silti sanoa mitä ajattelet, vaikket olisi samaa mieltä. Nuo kauniit silmäsi on kuin portti toiseen maailmaan. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja irtoisin kehostani kun sukellan syvälle sun katseeseen.

Mitä tää oikein on? Mitä tää tarkoittaa? Tiedän mistä mä pidän sussa, mitä ajattelen susta, mitä tunnen sua kohtaan, mutten tiedä miksi. Miten yhdellä ihmisellä voikin olla noin paljon ihastuttavia piirteitä, mutta mikä se on, joka saa mut todella tuntemaan näin. Miksen nää sitä, miksen kuule sitä, miks sitä ei voi koskettaa? Miksen voi selittää miksi musta tuntuu tältä? Miten tää voi tuntua niin järisyttävän hyvältä ja oikealta, vaikken tiedä mistä se johtuu. Kuka sä olet kun saat mut tuntemaan näin? Miksi oot ikuisesti mun mielessäni?

Oon aiemmin kirjoittanut, että en oo juurikaan seurustellut nuorena poikana. Kirjoitin että halusin olla vapaa, mutta rakastettu, rakastaa. Viimeiset viikot on saanut mut ajattelemaan tuota asiaa uudestaan. Ajattelemaan koko mun nuoruutta ja peilannut sitä nykyhetkeen. Huomasin että käyttäydyn nyt ihan samalla tavalla kuin nuorena. Se pakotti mut kaivautumaan pintaa syvemmälle. Koska en mä nykyään halua olla vapaa tai varattu. En mä halua yrittää pyrkiä johonkin tiettyyn siviilisäätyyn, vaan nauttia siitä mitä elämällä on tarjota just nyt. Meen fiiliksen mukaan, luotan intuitioon, painovoima vetää oikeeseen suuntaan. Mutta miksi mä sit kuitenkin toimin just niinkuin nuorena hulttiona?

Mä sovin viikonloppuna treffit, mutta peruin ne seuraavana päivänä. Kiva, fiksu, kaunis ja viehättävä tyyppi ja tuntui, että tämä halusi aidosti tavata. Mutta kun ei niin ei, ei pysty. Treffien perumisen jälkeen oli asiaa peilille. Mitä sä oikein sovit treffejä, jos perut ne kuitenkin samantien urpo? Noh, kyllä se sielunpeili vastaa kun kysytään, ennemmin tai myöhemmin. Pitää vaan olla valmis kuulemaan vastaus. Nyt vastaus tuli nopeasti. Olin tästä asiasta jo aiemmin jutellut ystävän kanssa ja käsitellyt sitä ajatuksen tasolla, ehken kuitenkaan sisäistänyt.

Mulla ei ole mitään kriteerejä paremman puolikkaan ehdokkaalle, paitsi yksi. Toisen pitää tuntua ”oikealta”. Kahden ihmisen välinen side täytyy tuntua enemmän kuin kivalta. Mä vain tarvitsen sen että kolahtaa ja todella kovaa. En oo kauheen montaa kertaa tuntenut niin elämäni aikana. Siksi mun on todella vaikea mennä treffeille ihmisen kanssa, ketä en tunne juuri ollenkaan, jos suhde toiseen tuntuu ”vaan” kivalta. En halua tapailla ketään ja sitoa itseeni, olla vapaa, mutta kuitenkin varattu. Se ei ole oikein mua itseäni kohtaan, eikä varsinkaan sitä toista kohtaan, joka saattaa olla aidosti tykästynyt muhun. Mieluummin oon ystävä toiselle ilman sitoumuksia ja lupauksia. Aika näyttää, ehkä kun toiseen tutustuu paremmin, niin yks päivä kolahtaakin ja rakastutaan.

Musta tuntuu et mä olen halunnut nuorena poikana ihan samaa kuin nytkin. En oo halunnut olla vapaa tai varattu, vaan odottanut, että löytyy se ihminen joka kolahtaa. Ennen mä juoksin karkuun kun alkoi ahdistaa. Nytkin mä saatoin juosta karkuun, mut ainakin pystyin olemaan rehellinen itselleni ja toiselle. Silloin mä saan juosta hyvällä omallatunnolla ihan niin kauas kuin haluan.

Rakastuminen ystävään voi olla platonista, mutta se voi myös olla sitä, että vasta aito, vilpitön ystävyys on polku toisen sisimpään, sieluun johon rakastua. Toisen ihaniin piirteisiin on helppo ihastua, mutta vasta kun portit toisen sielunelämään aukeavat, suojamuurit murtuvat ja toinen seisoo alasti sun edessäsi, voit todella tietää pidätkö toisesta. Juuri sellaisena kuin hän on. Ja jos niin käy, säilyy toinen ikuisesti mielessä.

 

Kolahtamisiin

❤ Juoksijapoika

This entry was posted in Tunteet.

2 comments on “Ikuisesti Mielessä

    1. Tuukka sanoo:

      Mun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mut sitten aukeskin sydänhanat ❤️

      Tykkää

Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: