search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Rakkaustarina

Istun arabian aavikon laidalla. Kaipuu rinnassani huokaan auringon laskiessa. Katse kaukaisuuteen ei tavoita sinua. Onko taivaalle piirtyvä tähtitaivas ja kuu sama mitä sinun syleilyssäsi katsoin? Miksi sydämeni niin paljon luoksesi kaipaa? Miksi minulle niin tärkeä olet, miksi taas kyyneleen vuoksesi vuodatan? Mikset mielestäni katoa koskaan, miksi sieluuni olet tatuoitu?

Ei ollut matkasi helppo ja kevyt. Paljon sinä sait kärsiä, oli polkusi loppua lyhyeen. Ei ole sinun muotosi vaan ääriviivoja. Ne on sisulla ja verellä piirretty muistutus siitä, ketkä vuoksesi elämänsä uhrasivat, rakkaudesta sinuun. Sinuun minä synnyin, maailman parhaaseen, nöyränä ja kiitollisena niille, jotka puolestasi taistelivat, nuo urheat miehet ja naiset lapsineen. Sinun luonasi minä turvassa olen. Sinä olet osa minua, kuulut puheessani, näyt teoissani, hehkut hengessäni. Kyynel silmässä niitä kiitän, ketkä yhteisen tiemme mahdolliseksi tekivät. Kiitos.

Sinä kauniit vuodenajat olet. Sinä olet loputtomat metsät johon eksyä haluan. Sinä olet tuhannet järvet johon riisua voin itseni kastamaan. Sinä olet peilityyni hiljaisuus mökin rannalla, sinä sieluni saat lepäämään. Sinä olet soliseva puro, josta janoni voin tyydyttää. Sinä olet yötön yö, jossa niityllä voin alasti juosta, rannalla rakastella. Sinun maastani minä matoni kaivan, kallioiltasi lounaani kalastan. Sinä olet kesä, aurinkoinen mutta arvaamaton, sateenkaari siitä muistuttaa. Sinussa minun lämmin on.

Sinä olet värien loistoa, ruskasi on merkki muutoksen. Sinä olet miljardit sadepisarat, ikkunaa paiskova myrsky, pauhaava ukkonen takkatulen lämmössä. Sinä olet puu joka lehtensä tiputtaa, alaston olen minäkin edessäsi. Sinä olet kaihoisa pimeys, jossa kynttilän liekki tanssii. Pimeydessäsi pienuuteni ymmärrän, tähtitaivaan esiin tuot, kauniin loputtoman avaruuden. Sinä olet syksy, kylmän kostea muistutus, kaikki aikanaan loppuu.

Sinä olet ensilumi, taianomainen toiveen tunne. Sinä olet kirpeä henkäys, pakkasilman raikastamat keuhkot. Sinä olet lumihiutale, taideteoksesi maahan laskeutuu, lempeästi minua syleilee. Sinä olet lyhyet päivät, narskuva tie alla jalkojen, jonka kuu ja hanget valaisee. Sinä olet armoton kylmyys, tunnottomat varpaat, kasvoja pistelevät neulat. Sinä olet jouluinen aamu, lapsen viaton usko, toiveikas vilpitön sydän. Sinä olet talvi, ihmisiä yhdistät, kylmässä läheisyys minua lämmittää.

Sinä olet pitenevä päivä. Sinä olet auringon valaisemat kirkkaat nietokset, jotka haaveilemaan saa, unelmia luo. Sinä olet muuttolinnut jotka aina takaisin luoksesi palaavat. Sinä olet leskenlehti, elämän alku, uuden luoja. Sinun hankiesi sulaessa myös sydämeni sulaa, rakkauden luokseni tuo. Sinä olet talviunilta heräävä karhu, joka myös sieluni herättää, mieleni virkistää. Sinä olet kevät, uusi alku, uusi elämä, toivon tuoja. Sinä sydämeni täytät.

Sinä olet sieluni maisema, syke sydämessäni, suonissani virtaava veri. Sinä olet ilma jota hengitän, maa jalkojeni alla. Sinussa minä synnyin, kanssasi kasvoin, sinuun minut kuollessani siroteltakoon. Sinun luotasi minä lähdin, sinuun minä aina palaan. Sinä olet minussa ikuisesti. Olen suomalainen, sinä Suomi-neitoni olet mun. Tämä meidän rakkaustarinamme on, kaunis ja loputon.

 

Sinulle Suomi-neitoni

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: