search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Kesyttämätön

”Ehtymätön jano, loputon nälkä. On pakko juosta, juosta ilman maaliviivaa, että äärettömän tavoitan. Kuunsilta horisonttiin johdattaa, miksen voi sitä koskaan saavuttaa.  Miksi avaruuteen tuijotan, kuin etsien jotain, miljardien tähtien joukosta. Miksei riitä, että maata näkyvissä on. Miksi aina liian pitkälle yritän mennä, päästä perille, vaikka matkani on loputon. Miksi mieleni kesyttämätön on.”

Mä olen ihminen joka aika harvoin sanoo ei. Jos mua pyydetään auttamaan tai tekemään jotakin, teen sen oikein mielelläni, jos vain pystyn. Sama on parisuhteessakin. Kieltäydyn todella harvoin jos mulle ehdotetaan jotain tekemistä tai lähtemistä johonkin. Moni voisi kutsua sitä tossun alla olemiseksi, mutta ei se ole sitä. Mä tiedän että mulla on tietynlainen miellyttämisen halu tai tarve ja olen joo joo -mies, mutta toisaalta, miksi mä sanoisin ei, jos mulle on ihan ok, mitä multa pyydetään tai ehdotetaan mitä tehtäisiin. Sitten jos en todella halua jotakin sen kyllä huomaa musta, vaikken sitä viitsisi sanoa. Mutta silloin kun musta tuntuu et mun on mentävä mua ei kannata yrittää pysäyttää.

Mun on todella vaikeaa peitellä mun tunteita. Jos mä olen levoton tai surullinen, niin sen todellakin huomaa musta. Pystyn mukautumaan seuraan, olemaan hyvä isäntä ja seuralainen, mutta kyllä musta aina jollain tapaa huomaa jos kaikki ei ole hyvin tai mun mieltäni painaa jokin asia. Kaikista pahinta on kun stressaan koska silloin musta tuntuu etten tunne mitään, tai niin ainakin luulen. Musta tulee aivan eri ihminen, vetäydyn kuoreen koska en tiedä mitenkä laukaisisin todella vahvalta tuntuvan ahdistuksen ja yrittäisin olla vaan oma itseni.

Kaikista pahinta stressissä on, että se peittää intuition alleen. Ja mä toimin lähes aina intuitiolla, oon aivan hukassa ilman sitä. Normaalisti seuraan vaistojani jos en ole varma mitä pitäisi tehdä, mutta vaistojaan on aika vaikea seurata, jos niitä ei tunne ollenkaan. Tuntuu kuin koittaisi löytää perille vieraassa paikassa ilman karttaa ja opasteita. Määränpää on tiedossa, mutta en tiedä kuinka pääsen sinne, mitä vauhtia mun pitää mennä. Jos meen liian hiljaa en ehdi ajoissa, liian kovaa taas narahdan tutkaan ja joudun putkaan, jonka jälkeen joudun taas keräämään itseni jatkaakseni matkaa. Mikään ratkaisu ei tunnu oikealta ja päätösten tekeminen tuntuu todella vaikealta.

Mulla on ollut pitkän aikaa olo, että en pysty tuntea yhtään mitään. Se on todella ahdistavaa, siis todella. Nuorempana kun olin levoton ja villi varsa, en kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, että mä olen herkkä ihminen. Kaiken pystyi peittämään sillä, että oli koko ajan menossa jossakin, eikä sitä nuori hölmö edes ymmärtänyt, että on ehkä vähän erilainen. Mulla on ikävä mun tunteita ja sitä että voin tuntea ja aistia ympärilläni kaiken todella voimakkaasti. Se on kuin eläisi täysin eri maailmassa, melkeinpä että olisi supervoimia. Haluaisin tuntea elämän pienimmätkin ilot ja surut, mutta kun niitä ei vaan pysty väkisin tuntemaan. Tulee välillä ohimeneviä hetkiä kun usva aivoissa laskeutuu ja tuntee pilkahduksen siitä, mitä aiemmin tunsi jatkuvasti.

Ennen mä en koskaan ymmärtänyt miksi olin niin levoton ja ahdistunut. Yritin kompensoida tunteiden patoutumisen ja oman merkityksettömyyden tunteen baari-illoilla tai jollain harrastuksella. Se että olit viihdyttävä ja hauska jätkä tai pärjäsit jossain urheilulajissa toivat tunteen, että mähän olen jotain, pystyn johonkin. Mutta auta armias kun tulikin ilta, että jutut ei olleetkaan hauskoja tai hävisin biljardissa tai golfissa tai yleensäkin ottaen epäonnistuin. Olin täysin maani myynyt mies. Sitten rupesin hyväksymään hiljalleen itseni sellaisena kuin olen. Aloin ymmärtämään, että mä olen paljon muuta kuin mun saavutukseni missään. Annoin itseni tuntea ja annoin sen tunteen näkyä ympärilläni, häpeämättä ja pelkäämättä. Se oli ihan uskomaton tunne. Otin vastaan kiitollisena kaikki tunteet riemusta suruun, koska tunsin eläväni. Pelkkä arkikin tuntui aivan uskomattoman hyvältä, kun sen pienimmätkin piirteet uskalsi tuntea. Musta tuli tunteellinen mies, mikä olin aina ollut jossain syvällä sisälläni.

Kaikesta huolimatta tiedän jossain syvällä sisälläni mihin mä pystyn, tiedän mitä haluan ja mitä kohti pyrkiä. Tästä kaikesta mun on kiittäminen montaakin ihmistä. Jokainen varmasti omalta osaltaan tietää, miten tärkeitä mulle olette. Kiitos siitä. Voin hyvällä mielin sanoa, että en mä olisi tähän yksin pystynyt. Uskottelin ennen itselleni, että mä pystyn yksin mihin vaan, oon vahvempi kuin kukaan. Heh, voi se ehkä ollakin niin, joku kaunis päivä. Ystävien ja perheen tuki on ollut korvaamaton tällä matkalla. Mutta aina pitää muistaa se, että jos ystävät pysyvät sun rinnalla, niin silloin olet myös itse tehnyt jotain oikein, ollut hyvä ystävä, tai tyydyttävä vähintäänkin. Ystävyys toimii aina kahteen suuntaan.

Rakkaudella on ihmeellinen vaikutus. Se on mulle kuin Diapam, se rauhoittaa ja poistaa levottomuuden ja ahdistuksen. Se on yksi syy miksi mä kaipaan ihan älyttömän paljon että olisi joku jota rakastaa. En halua olla kenenkään puolikas tai täyttää tyhjiötä, vaan olla kaksi kokonaista ihmistä, jotka täydentävät toisiaan omina itsenään. Suurin virhe mitä mun kanssa voi tehdä on yrittää omistaa ja kahlita mut, silloin voin taata että saa katsella loittonevia perävaloja ennemmin tai myöhemmin. Mä kyllä pysyn rinnalla maailmanloppuun asti, kunhan saan tehdä sen omasta tahdostani. Sitoudun kyllä parisuhteeseen ihan varmasti ja koitan tehdä sen eteen parhaani mukaan töitä, mutta samalla mun on saatava mennä kun siltä tuntuu, kyllä mä aina palaan takaisin. Kaippa mä olen kuin villihevonen. Älä lukitse mua talliin, vaan anna mun juosta vapaana, juokse mun kanssani. Pysähdytään juomaan joesta matkalla, ihaillaan auringonlaskua, kiivetään vuorelle katsomaan tähtiä, kävellään kuunsiltaa, yhdessä, vapaana.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: