search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Äiti

Mistäpä sitä muusta kirjoittaisi äitienpäivän aattona kuin omasta äidistään. Lupaa julkaisuun en ole kysynyt, mutta eipä mun tarvitsekaan. Kas kun äidit (ja isät) ovat supersankareita, eli käytännössä julkisuudenhenkilöitä ja valokiilassa jatkuvasti. Eikä tää nyt varsinaisesti mikään Seiskan uutinen ole, joten ei hätää. En osaa sanoa kuin omasta puolestani, mutta mulla on ainakin maailman paras äiti. Välillä äiti-poikasuhde saattaa aavistuksen verran rakoilla, mikä riippuu tosin aika paljon siitä minkälainen äiti ja poika on. Mä voin sanoa omalla kohdallani, että omenan toinen puolikas on pudonnut vähän kauemmas, kun mietin itseäni ja omaa äitiäni. Jossain vaiheessa se tuntui taakalta, kun oli vielä mistään mitään ymmärtämätön sorsanpoikanen, mutta vanhemmiten sitä on alkanut myös arvostamaan, että ei olla täysin samasta puusta veistetty, vaikka se vähän kitkaa luokin.

Nuoruudestani mä muistan sen, että mä en pysynyt aloillani millään. Kaverit, pelit ja leikit vei mukanaan ja muutenkin taisin olla aika levoton kaveri. Tunteita mulla oli silloinkin, mutta osasin kyllä erittäin hyvin haudata ne johonkin todella syvälle ja ainakin muistelisin niin, että en turhia vanhempieni kanssa jutellut siitä miltä musta tuntui. Mutta niin sitä vaan ihminen muuttuu ja aina mä olen kuitenkin tiennyt, että jos mulla on jotakin sydämeni päällä, kyllä mua aina kuunnellaan, jos vaan tohdin sydäntäni purkaa.

Mä olen ollut aina suhtalaisen kiltti poika, enkä ole tehnyt mitään järisyttävän tyhmää, tai niin ainakin äitini luulee. Voi äiti kun tietäisitkin, mutta ei sun kaikkea onneksi tarvitsekaan tietää. Olen sulle kuitenkin kaikki elämäni tärkeimmät ilot ja surut kertonut, varmaan rehellisemmin kuin moni muu olisi, ehkä. Mutta erittäin kiitettävästi sä olet kantanut senkin äitiyden taakan, että huolehdit jatkuvasti, miten mulla menee ja etten hölmöilisi ja aiheuttaisi sydämentykytyksiä, olisin kunnon kansalainen. Itse vanhempana mulla on jo hiuksenhieno käsitys siitä mitä oot joutunut kokemaan ja miten se on sun elämääsi rikastuttanut ja hiuksia harmaannuttanut. Ei sitä voi kuin nöyränä arvostaa.

Meissä on paljon samoja piirteitä, mutta yhtä lailla me ollaan kuin yö ja päivä. Se johtuu varmasti monestakin asiasta ja on aiheuttanut yhteenottoja, mutta mun mielestä ollaan hoidettu meidän äiti-poikasuhde todella hienosti, kasvettu yhdessä, vaikka edelleenkin ollaan yhtä jääräpäitä ja eri mieltä monistakin asioista. Musta on ihan mahtava tunne, että nykyään mä voin ottaa suhun yhteyttä koska tahansa ja purkaa sydäntäni. Aina sä olet ollut sitä varten, mut nyt mä myös itse olen uskaltanut tehdä niin vähän useammin. Tiedän että oot aina siellä mua varten, huolehdit, ihan liikaakin, mutta sellaisia äidit vaan on ja se on just hyvä niin. Sä tiedät että en kerro sulle kaikkia mun seikkailuja ja hölmöilyjä ja sekin on just hyvä niin. Pääasia että sä tiedät, että pärjään ja mä tiedän, että sä pärjäät, pidetään toisistamme huolta. Toiset ostaa äidille kukkia, mutta olosuhteisiin vedoten kirjoitan sulle äitienpäivän kunniaksi tän tekstin (ei ole varaa kukkiin, enkä kehtaa sulta lainata). Sä olet rehellinen, reilu, rakastava, välittävä, murehtiva, maailman paras äiti. Nuku yösi hyvin ainakin mun puolesta ja pidä itses just sellaisena kuin olet. Voi olla että tuotan sulle vielä parikin sydämentykytystä tulevaisuudessa, mutta kyllähän sä sen jo tiedät, pojat on poikia.

 

Hyvää äitienpäivää

❤  Tuukka

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: