search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Pitkän Matkan Pitkä Matikka

Tänään me lähdetään matkalle, mihinkäs muuallekaan, kuin mun mieleeni. Siinäpä sitä on ollutkin matkaa ainakin itselleni. Lukioon mennessä valitsin pitkän matikan lyhyen sijaan, en tiedä yhtään miksi. Oon ollut kyllä matikassa aina ihan hyvä, mutta ei se mua varsinaisesti ole kiinnostanut koskaan, paitsi jos oon voinut soveltaa sitä oikeaan elämään. No lukiossa en kyllä voinut, tai niin ainakin luulin. En nähnyt helvetin pitkästä matikasta mitään hyötyä siihen, mitä mä odotin elämältä. Etenemiseste toisensa jälkeen mä kuitenkin kävin kaikki kurssit läpi, koska en suostunut lopettamaan sitä, mitä olin aloittanut. Kaikista typerintä oli, että kurssi toisensa jälkeen meni rämpiessä, enkä silti ottanut opikseni. Sama päti lukioon yleensäkin ottaen. Siellä oli kiva olla, kaverit oli huippuja ja se oli hauskaa aikaa. Mut jo ensimmäisenä vuonna tiesin, että se ei ollut mun juttu. Nykyään mä harkitsen todella tarkasti mitä aion tehdä elämässäni, juuri sen takia, et mun on todella vaikea jättää kesken asioita joihin olen lähtenyt, vaikka ne tuntuisikin vääriltä.

Mä en koskaan nähnyt itseäni alun pitäenkään lukiossa, mutta kun parhaat ystävät meni sinne, eikä mulla ollut mitään hajua mitä haluisin tehdä isona, oli helppo vaan mennä perässä. Mutta kyllä sen vaan huomaa kun ihminen on paikassa minne ei tunne tai usko kuuluvansa. Matikan tunneilla tein statistiikkaa miinaharavan läpipääsystä, biologian tunnilla musta tuli ristinollamestari. Kyllä mä toki opinkin tosi paljon ja yleissivistykseni parani aivan älyttömän paljon, mut se ei vaan silti ollut mitä todella halusin. Poissaolojen määrää en viitsi edes kertoa, enkä todellakaan suositella kenellekään, toivottavasti en rikkonut mitään ennätyksiä. Kyllä mä parit kepposet opettajillekin tein, onneksi aika viattomia, kuten siirsin kelloa puoli tuntia eteenpäin ja koko luokalle tuli lyhyenläntä kaksoistunti. Kaverit lähti kolmannen vuoden jälkeen jatkamaan tulevaisuuden rakentamista, kun mä tuskailin vielä vuoden, että saan lopetettua sen minkä oon aloittanut. Kuitenkin loppuen lopuksi lukio opetti mulle todella paljon ja oli todella hyödyllinen välivaihe mun elämässä, vaikka se ei aina siltä tuntunutkaan. En vaan osannut nähdä yksittäisiä asioita tulevaisuuden kokonaisuutena.

Lukion jälkeen opiskelin itselleni tarjoilijan ammatin. Samalla kaavalla mentiin taas. Koulussa mua ei paljoa näkynyt, mutta työharjoitteluista sain kiitettäviä. Mutta kyllä mua ojennettiinkin, koulittiin hulivilistä pojasta miestä ja siitä olen tosi onnellinen. Mulla on muutama ihminen ravintola-alalta kenelle oon todella kiitollinen että ne mahtavat tyypit ovat nähneet mussa jotain ja potkineet perseelle, tehnyt musta kelpo työjätkän. Syvä kumarrus ja hatunnosto siitä.

Vasta vähän isompana poikana ulkomailla mä havahduin ajatukseen, että mun koulutukseni ei riitä, ei ainakaan Arabiemiraateissa ja varsinkaan ilman suhteita. Työnhaku oli aivan toivotonta, kun sopivaa paikkaa haki monesti jopa tuhannet ihmiset. Oli pakko keksiä jotain ja sitten jostain ihmeen kautta löysin linkin mistä pääsi hakemaan täysin etänä suoritettavaan tradenomitutkintoon. Kävin tekemässä pääsykokeen suurlähetystössä ja olin ihan varma etten saanut paikkaa. Hakijoita oli melko paljon ja en ollut yhtään varma miten pärjäsin. Mutta niinpä vain kävi että opiskelupaikan sain ja alkoi taas vanhan uuden opettelu. Ja voi luoja että se oli vaikeata aluksi, opiskelu yleensäkin, mutta käytännössä täysin itsenäisesti. Hammasta purren parhaani yrittäen töiden ohella valmistuin reilussa parissa vuodessa ja vielä ihan kohtalaisin arvosanoin. Tällä kertaa en aliarvioinut koulunkäyntiä ja sen hyötyjä, vaan arvostin sitä, että sain tilaisuuden siihen ja se olisi taas yksi askel eteenpäin tulevaisuuden rakentamisessa.

No mitä mun opiskelut vaikuttaa mihinkään. Tietenkin ihan kaikkeen, ihan samat ongelmat mulla on nytkin. Tällä kertaa en vaan opiskele yläasteella, lukiossa tai ammattikorkeakoulussa, vaan siinä kuuluissa elämäm koulussa. Ja sepä se vasta koulu onkin. Opettajia on satoja eri oppeineen, kokeet on aina pistokkaita ja melkein aina tuntuu, että et ole niihin valmis. Kaiken joutuu loppuen lopuksi oppimaan kantapään kautta. Se on ihan sama mitä kuka tahansa sulle sanoo, varoittaa sua, valmistaa sua, niin ihan yhtä yllättynyt ja kusessa sä olet silti, jos et ole sisäistänyt oppeja tai yleensäkään ottaen ottanut opikseen. Kuvittelet että voit vaan lusmuilla kursseilla koska ei ne ole sitä mitä sä haluat, ei ne vaikuta sun tulevaisuuteen, mutta sitten paskat housuissa menet uusimaan saman kurssin taas uudestaan.

Mä oon oivaltanut todella paljon asioita viimeisien kuukausien aikana. Se on ollut ihan mielettömän hienoa ja huikeeta, hetkellisesti. Se virhe minkä mä niissä oivalluksissa oon tehnyt on se, että oon vaan tuudittautunut siihen onnellisuuden tunteeseen, että tajusin jotakin. Mielen kiemurat on aina kiinnostanut mua todella paljon ja onkin tosi ristiriitaista, että käyttäydyn niiden kanssa samalla tavalla kuin pitkässä matikassa. Niin pitkässä matikassa, kuin elämässäkin mulle on riittänyt, että tajuan asian rimaa hipoen ja sen jälkeen se on jäänyt unholaan. Ja niinpä mielenrauhassa ja pitkässä matikassa on aika paljon yhtäläisyyksiä. Jos et ole opetellut ja sisäistänyt ensimmäisiä kursseja, et voi ymmärtää seuraavia. Jäät polkemaan paikoillesi ja löydät itsesi aina seuraavasta etenemisesteestä. Saatat ehkä kynsin hampain taistella itsesi läpi seuraavalle kurssille, mutta joudut silti aina palaamaan lähtöpisteeseen, koska et ole alun pitäenkään omaksunut perusteita koska et ole ajatellut, että tarvitset niitä jatkossa.

Ja siinä se taikasana on, perusteet. Elämä on helppo nähdä maisemakuvana, siinä on kaikki mitä tarvitaan, mutta mä haluan elämäni maisemakuvaan perusteet, yksityiskohdat, nyanssit, jotka muodostavat sen kokonaisuuden mitä mun elämäni on, mihin se perustuu. Ei kenenkään elämä ole pelkkää perunamuusia, muusikin on tehny lukuisista erimuotoisista perunoista. Oon koittanut monesti lähteä tavoittelemaan valmista kokonaisuutta, nähnytkin sen melkein selvästi, mutta en ole koskaan saanut siihen todellista kosketuspintaa. Se on päämäärä, mitä ei voi saavuttaa ilman matkaa. Jos ottaisin kiinni yhdestä asiasta kerrallaan, tekisin, opettelisin, omaksuisin ja kertaisin, niin voisin luoda itselleni perusteet ja alkaa rakentamaan tulevaisuuden maisemakuvaani. Etukäteen en voi sitä nähdä.

Ja sitä mä olen koittanut tehdä nytkin, nähdä kokonaisuuden, mitä tulen olemaan Suomessa. Minkälainen se valmis kakku on kun olen siellä. Samalla oon tuskaillut ihan äärettömän paljon, että mitenkä saan kaikki yksittäiset asiat tehtyä ja uuvuttanut itseni ihan täysin. Ajattelen kyllä tulevaisuutta, mutta samalla mietin, että miten raskasta on tehdä yksi asia sen eteen, että se tulevaisuus toteutuisi. En ole nähnyt todellista hyötysuhdetta yksittäisistä asioista lopputulokseen verrattuna. Ja tottakai, jos mä mietin yhtä pientä asiaa jonkun todella suuren muutoksen varjossa, se tuntuu helvetin pieneltä. Mutta Jos mä jätän ne kaikki pienet asiat tekemättä, ei ole mitään kokonaisuutta, on vain kaaos, jonka keskellä seison kurat housussa ja mietin missä meni pieleen.

Maisemakuvat on ihania, niissä on jotain yksinkertaisen kaunista, tai sitten karun paskaa synkkyyttä, mutta joka tapauksessa se mitä me nähdään. Niin kuin elämä, niin myös maisemakuva muodostuu yksityiskohdista, niistä elämän pienistä asioista, jotka joko huomaa tai ei. Mä haluan nähdä puut metsältä, koska metsää ei ole ilman joka ikistä ainutlaatuista puutaan. Pennissä on miljoonan alku ja pienimmässäkin päätetyssä ja toteutetussa teossa on paremman tulevaisuuden alku. Ongelma kerrallaan, ajatus kerrallaan, asia kerrallaan mä voin edetä hiljalleen ja silloin mä vasta pystyn näkemään kokonaisuuden. Toivottavasti selviän siitä matkasta paremmin kuin lukion pitkästä matikasta ja todella osaan ottaa virheistäni opiksi.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: