search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Sanaton Rakkaus

Joku viisas joskus sanoi, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Pienet ja suuret teot viestivät ilman sananvarttakaan mitä ajattelee, mitä haluaa ja mikä on tärkeää. Kosketus, katse, kaikki kehon eleet käyvät sanatonta keskustelua keskenään. Pelkkä hiljainen läsnäolo kertoo, että tässä olen, sinua varten. Kun mieli, sydän ja keho on synkronoitu toisen kanssa ei tarvita kuin pieni tuulen vire, hiljalleen virtaava puro kuljettamaan kaksi ihmistä eteenpäin. Ihastuminen ja rakastuminen sokaisee ja kuurouttaa ihanalla tavalla. Se nostaa pilviin niin, että maata ei ole näkyvissä. Se luo onnellisuuden kuplan mistä ei näe ulos, eikä kellään ole asiaa sisään. Se on tunteita ilman seurauksia, verotonta tuloa. Hetkessä eläminen on parasta huumetta, mutta entä sitten jos pilvistä tippuu, kupla puhkeaa ja veromätkyt täytyy maksaa heti, ettei ulosottomies kolkuta ovella?

Ihastuminen ja rakastuminen on mun mielestä maailman parhaita asioita. Ihan sama mitä elämässä tapahtuu ja vaikka kuinka vannoisi ettei nyt tai koskaan enää, niin yhtenä kauniina päivänä se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, taas. Se muuttaa epäilykset toiveiksi, pelot unelmiksi, mustavalkoisen värien loistoksi, betonikengät aavikolla paljaisiin jalkoihin pehmeällä nurmella. Se saa harmaantuneen hahmon hehkumaan, väsyneet veriset silmät katsovatkin toista kirkkaasti, päivä alkaa hymyillen ja myös loppuu hymyyn. Rakastuminen on immuuni järkiajattelulle tai toisten mielipiteille. Miksi ihmeessä tekisi mitään muuta kuin nauttisi suunnattomasta euforian tunteesta? Minkä takia itselle rakkaat ihmiset koittavat toppuuttaa ja pilata tätä tunnetta? Miksi ei vaan saa olla onnellinen?

Tunteet on aika petollisia, varsinkin kun ne tulevat nopeasti ja varoittamatta. Ne saavat unohtamaan monta asiaa, mitä olisi hyvä ajatella tulevaisuutta varten. Järjetön rakastuminen on kyllä maailman paras tunne, mutta se voi olla yhtä lailla tie kärsimykseen ja pettymykseen, särkyneeseen sydämeen. En ole välttämättä rakkaudessa onnistunut, mutta mä tiedän mitä siitä kuitenkin toivon. Se on mulle kuin korttitalo. Kortti kerrallaan talo nousee korkeammaksi. Jokainen kortti pitää sisällään ilot ja surut, menneisyyden, virheet, onnistumiset, epäonnistumiset, pelot, unelmat, hyvän ja pahan. Hiljalleen todellisen rakkauden korttitalo kasvaa ja side vahvistuu. Ja ei, se ei todellakaan ole pelkkää shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Se on tulta ja tappuraa, tyyntä ja hattaraa, yhdessä koetun elämän vaiheet, hyväksyen ne itsessään ja toisessa. Korttitalon voi rakentaa myös pelkän ihastumisen tai rakastumisen varaan. Se voi yltää niin korkealle, ettei sen korkeinta kerrosta voi nähdä. Mutta mitä talo jonka seiniä ja nurkkia ei tunne voi antaa pitkällä juoksulla? Pitkään ja hartaasti rakennetun talon yksi seinä voi sortua, mutta perustukset ja rakenteet pitävät, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Uudelleen rakentaminen on vaivattomampaa kun piirustukset on tehty huolella yhdessä ja rehellisesti. Halvalla ja nopeasti rakennettu talo, mihin ei ole tutustuttu tarpeeksi ei tarvitse kuin yhden seinän halkeamisen ja kaikki voi olla mennyttä.

Teot, eleet ja kehonkieli kertovat että on rakastunut, ainakin sillä hetkellä. Mutta ne eivät kerro sitä mitä minä haluan, mikä on minun historiani, mitä toivon tulevaisuudelta, kuka minä todella olen. Ne varmasti antavat vihjeitä ja tunteita siitä, mutta jättävät paljon myös oletuksien varaan. Kaikki tuo toimii varmasti siihen asti kun rakastumisen tunne muuttuu siihen, että pitäisi rakastaa, pitäisi tehdä jotain rakkauden eteen. Pelkkien ihanien asioiden lisäksi pitäisi hyväksyä toisen huonotkin puolet. Pitäisi hyväksyä että rakkaus on vapautta, ei omistamista. Sulattaa se tosiasia, että toisella on myös oma elämä, omia ystäviä, halu omaan aikaan, halu olla myös oma itsensä, eikä pelkästään puoliso toiselle. Pilvilinnat muuttuvat omakotitalon hoitovastuuksi, iltariennot lapsiperheen arkeen. Elämästä ja ihmisestä josta haaveilit tulee niin totta kuin vaan tosi voi olla, mutta se saattaakin yllättää täysin. Ei tämmöisestä oltu puhuttu koskaan.

Rakastuminen on maailman hienoin asia, mutta vielä hienompaa siitä tekee sen, jos tuntee toisen ihmisen niin hyvin kuin vain mahdollista, tai on valmis tutustumaan toiseen ja antamaan itsestään toiselle kaiken. Meillä kaikilla on omat haamumme ja häpeämme, mutta ne on mennyttä aikaa. Uskon siihen että ihminen oppii ainakin vähintään vähän tekemistään virheistään. Ja mikä olisi sen parempi ja vahvempi perusta rakkaudelle kuin toisen menneisyyden tunteminen ja hyväksyminen, nykyhetkestä nauttiminen ja tulevaisuudesta haaveileminen, yhdessä, avoimina. Itseäni ainakin pelottaa että sössin jo ensimetreillä mahdollisuuden ihanaan ihmiseen kertomalla itsestäni kaiken, olemalla oma itseni. Mutta eikö se ole parempi sössiä silloin kun vain pari korttia kaatuu, kuin että kerroskorttitalo kaatuu vuosia vaiettuun salaisuuteen? Sanaton rakkaus voi kantaa lopun elämän ajan, mutta se voi myös romahtaa pieneenkin menneisyyden vaiettuun haamuun tai padottuihin tunteisiin. Usko itseesi, ole avoin, luota toiseen, kyllä se joskus ehkä palkitsee.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: