search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Onnenpäivä

Syntymäpäivä lähestyy vääjäämättä taas tänäkin vuonna. Jotain kolmen- ja neljänkympin väliltä pärähtää mittariin huomenna, eikä sillä mitään väliä ole. Yllätys yllätys oman syntymäpäivänkin suhteen oon ristiriitainen kaveri. En todellakaan halua tehdä mitään numeroa siitä kuinka monta vuotta sitten oon syntynyt. Tärkein oli se päivä koska ajanlasku alkoi jokaisen kohdalla. Mutta silti kun joku muistaa syntymäpäivänä tai järjestää jotain kivaa, niin sydän pakahtuu ja on innoissaan kuin pikkulapsi jouluaattona lahjoilla ladatun joulukuusen äärellä. Mikään lahja ei voita sitä tunnetta kun ihmiset muistaa pienellä tai suurella eleellä, muistuttaa onnittelemalla, että oon syntynyt tuona tulevana päivänä. Tainno voittaa se, myönnetään, jos se on ajatuksella hankittu. Syntymäpäivästä mulle tulee ensimmäisenä mieleen mun vanhemmat. Ilman heitä mun olemassaoloni olisi jotain täysin muuta, tai sitten ihan olematonta. Seuraavaksi mielen valtaa ystävät, nuo mahtavat tyypit ketkä haluavat juhlistaa mun syntymää, tai vaan hyvän tekosyyn lähteä ryypylle. Aivan sama ja mieluiten ihan miten vaan, mun kanssa ne kuitenkin haluaa päivän viettää sen kunniaksi, ehkä toisenkin.

Vanheneminen on älyttömän kivaa, vaikka se tuokin mukanaan kaikenlaista riesaakin. Vastuuta tulee lisää, mutta se tuo myös omantunnon arvoa ja itsetuntoa mukanaan. Pikkuvikoja alkaa ilmaantumaan koko ajan lisää, kuolemattomuuden harhakuva hälvenee hiljalleen, mutta samalla myös itseään oppii katsomaan lempeämmin ja hyväksyvämmin. Miehet harmaantuu, kaljuuntuu ja komistuu, kun taas naiset saavat aivan käsittämättömän kokemuksen auran ympärilleen. Ne onnekkaat jotka vanhentuvat ja säilyttävät yhä nuoruuden intonsa, sisäisen lapsensa, ovat vastustamattoman upeita persoonia. Vanhetessa saattaa tuntua, että on ryppy siellä sun täällä ja vatsamakkarat jotka voisi laittaa rilliin, elämän kolhut kropassa saattavat käydä itsetunnon päälle. Mutta kun asiaa miettii vaikka parisuhteen ja rakkauden kannalta, niin kuinka moni rakkaustarina kestää ajasta ikuisuuteen, jotka perustuvat pinnalliseen ulkonäköön ”rakastumiseen”? En voi toki kieltää, ettenkö itsekin kiinnittäisi huomiota ulkonäköön, se olisi todella tekopyhää, mutta ei sillä kuuhun mennä eikä rakkaustarinoita kirjoiteta.

No syntymäpäivät ja ystävyys, tuo niin kallisarvoinen asia. Ystäviltä ei odota mitään muuta kuin läsnäoloa. Toinen voi olla juuri sitä mitä on, kunhan vain on. Idiootti, ääliö, mulkku, ihana, välittävä, huolehtiva, tukena, äänekäs, hiljainen, ihan mitä tahansa. Ihan sama mitä oot, kunhan olet siinä, aina. Se ei ole kaukana parisuhteesta. Ystävyydessäkin tärkeintä on toisen hyväksyminen. Jos toinen tekee jotain typerää, tottakai siitä saa sanoa. Jos toisella on paha olla, voi joko yrittää puhua ja helpottaa oloa, tai olla vaan hiljaa vieressä, valmiina kun toinen on valmis puhumaan. Se on kahden ihmisen välinen vapaamielinen suhde. Kukaan ei voi määrätä sitä, mitä ystävän velvollisuuksiin kuuluu, se on aina kahden ihmisen välinen sanallinen tai sanaton sopimus. Ystävää voi myös potkia perseelle, sille voi aukoa päätään, kertoa raaimmankin totuuden, niin kauan, kuin se molemmille sopii. Jos jokin asia tuntuu liian pahalta tai vaikealta, siitä neuvotellaan yhdessä. Mutta koskaan ei pakoteta toista, jokainen tekee omat ratkaisunsa lopulta. Ikinä ei oleteta että ystävä olisi kopio itsestään, tai että sen pitäisi tulla sellaiseksi. Jokainen ystävä on ainutlaatuinen juuri siksi minkälaisia he ovat. Sitä täytyy osata arvostaa, vaikka kaikesta ei voi olla samaa mieltä ja arvomaailmat eivät kohtaisi. Ystävän erilaisuutta ei pitäisi ottaa negatiivisena asiana, vaan oppina, uutena näkökulmana. Katso maailmaa myös toisten silmin, etenkin niiden kehen voit luottaa, vaikka et sitä aina ymmärtäisikään.

Mä toivoisin että mulla olisi aikaa jokaiselle mun ystävälle todella paljon enemmän. Tiedän että hoen sitä, mutta musta tuntuu että mun vain täytyy. Haluan sanoa kaikille mun ystävilleni miten rakkaita mulle olette, ihan joka päivä, vaikka se olisi itselleni huono, enkä jaksaisi teidän kanssa tehdä tai porista mitään. Silloin kun mulla on vapaata, lähden monesti yksin liikenteeseen ihan vaan sen takia, että mun ei tarvitse sopia mitään ja päättää kenen kanssa vietän aikaa. Saan vapaasti mennä paikasta toiseen koska en ole luvannut kenellekään mitään. Siksi mä yritän luvata mahdollisimman vähän yleensä kun ihmiset kysyy, että koska nähdään ja tehdään sitä sun tätä ja tuota. Kaikille riittää varmasti aikaa, mutta on aina joku jolle sitä ei ole tarpeeksi. Mutta niin kai se ystävyys punnitaan, ymmärtämällä toista ja hyväksymällä toinen. Mulle onnenpäivä on se kun ystävän kanssa kohdataan, oli se sitten päivien tai vuosien jälkeen. Kesken jäänyt kirja ei koskaan unohda edellistä kirjoitettua kappaletta.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: