search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Sielujen Galleria

Auringon laskiessa hämärä hiipii hiljalleen muuttuen pimeydeksi. Samalla kun pimeys koittaa piilottaa kaiken maasta, se maalaa tummansiniselle taivaalle tähdet ja kuun, äärettömän taideteoksen. Kävelen pimeää metsätietä kohti rantaa, tiedän että se on tyhjä. Eilisen traumat, tämän päivän tuska ja huomisen pelko kalvavat särkynyttä sydäntä, murtunutta mieltä, kadonnutta sielua. Ei ole ketään kelle puhua, edes itselleni en uskalla olla rehellinen. Pakenen tunteitani pimeään, sinne missä kukaan ei minua näe, eikä kuule. Kun saavun rantaan näen pimeässä haikeasti hymyilevän hahmon, istumassa hiljaa, silmät tuijottaen kohti äärettömyyttä. Kuka hän on ja mitä hän katsoo? Hetkeksi unohdan omat murheeni ja ajattelen, että olisipa tuo kaunis maalaus. En tiedä miksi, mutta tuntuu kuin sillä olisi jokin merkitys.

Voisin kävellä miehen ohi ja unohtaa tämän, vaihtaa paikkaa, että voisin olla rauhassa. Tahdon kuitenkin tietää miksi hän tuolla istuu, mitä hän katsoo. Rauhallinen, lempeän näköinen mies katsoo minua silmiin ja hymyilee. En tiedä miksi istun ventovieraan ihmisen viereen pimeällä autiolla rannalla, mutta mies vaikuttaa kiltiltä ja helposti lähestyttävältä. ”Näetkö tuon?”, mies kysyy. ”Näenkö minkä?”, kysyn hämmentyneenä. ”Kaiken mutta et mitään, koko universumin edessäsi, mutta et tiedä mitä siellä on”. Aika syvällistä, ajattelen. Hetken hiljaisuuden jälkeen kysyn, mitä mies täällä tekee. ”Joskus on katsottava kauas nähdäkseen lähelle, heh”, jäänmurtaja saa hymyn suupielilleni. Mies kysyy minulta miksi näytän surulliselta. Kuinka voisin kertoa ventovieraalle, jos en voi tehdä sitä edes hyville ystävilleni. Hymyni hyytyy ja lasken katseeni maahan. Haluan silti jäädä tähän, oloni on rauhallinen.

Hetken hiljaisuuden jälkeen mies alkaa kertomaan tarinaansa, tuosta vain. Tarina on pitkä, mutta minulla ei ole kiire. Vaikeitakin asioita läpi käydessään mietin samalla, kuinka joku voi avata itsensä toiselle noin, ihmiselle jonka nimeä hän ei edes tiedä. Tarinan edetessä alan tuntemaan oloni oudoksi. Pystyn samaistumaan osaan miehen kokemuksista ja tunnettuihin tunteisiin, kyyneleet alkavat valua poskiltani. Tarinan päättyessä tuntuu, kuin lukko itsessäni olisi auennut. Ranta hiljenee taas, kun mietin kuulemaani ja mies jatkaa tähtitaivaan tuijottamista.

Vastauksia ja apua etsien miehen silmät katsovat äärettömään, etsien jotain mitä ei voi nähdä tai koskettaa, vain tuntea jossain syvällä sisällään. Mikä olisi miehen rakkautta pursuavalle sydämelle parasta? Miten levottoman sielun saisi rauhoitettua? Voiko villihevosta koskaan täysin kesyttää? Onko aidoilla ympäröity turvallinen laidun siunaus vai kirous? Jatkaisiko risteyksessä aina suoraan järkeä ja logiikkaa käyttäen varman päälle, vai luottaisiko intuition valitsemaan suuntaan, vaikka se sisältäisi riskejä, eikä valinnalle olisi mitään perustelua? Miljoonien kysymysten mies yrittää löytää paikkaansa maailmassa, risteys kerrallaan. Mietin miten niin yksinkertaisista asioista nauttiva ja haaveileva ihminen voi olla niin monimutkainen. Nyt ymmärrän että mieleeni piirtynyt maalaus olikin ehkä kuva hänen sielustaan.

Yritän väkisin pidätellä tunnetta, että haluan kertoa miehelle oman tarinani, koska tunteeni ja kokemani ovat liian vaikeita käsitellä ja ne hävettävät minua. En kuitenkaan pysty siihen ja tarinani alkaa. Olen varma että tietyt asiat saavat miehen pelästymään ja juoksemaan kauas karkuun, mutta olen väärässä. Olin varma että hän ei keskity minuun, halveksuu menneisyyttäni ja tuomitsee minut teoistani, mutta sen sijaan hän katsookin minua silmiin, kuuntelee ja hymyilee. Itken vaikka en tahtoisi, mutta hän kannustaa minua itkemään niin paljon kuin sielu sietää. Miksi? Se on noloa ja typerää. Mies naurahtaa ja pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan. Kun tarinani ja itku loppuu, oloni on rauhallinen. Minua ei hävetä yhtään ja tunnen itseni kevyemmäksi. Naurahdan itsekseni, että nyt olisi varmaankin jo korkea aika molempien kertoa nimensä.

Kun mä katson itseäni kaukaa, näen tuon tarinan miehen, ainakin aika ajoin. Kiitos siitä kuuluu teille ihmisille ketkä kuulutte mun elämääni. Yksin itseensä tutustuminen, omien heikkouksiensa myöntäminen, vahvuuksiensa näkeminen ja tunteiden tunteminen olisi melkein mahdoton tehtävä, siltä se ainakin välillä tuntuu. Vieläkin häpeän välillä kirjoituksiani jälkeenpäin ja tunteitani. Joskus kun ei mikään tunnu miltään tulee todella vastenmielinen olo, että miten oon voinut tuommoista roskaa kirjoittaa. Onneksi kuitenkin tiedän sen, että se ei ole roskaa ja se on ollut todellinen tunne kirjoitushetkellä. Ja ehkä näissä kirjoituksissa ja mussa itsessäni voi todella olla avain jonkun lukkoon, avoin kutsu, hei säkin voit tehdä näin, eikä siinä ole mitään pahaa. Itsensä kehuminen (tosissaan) ei kuulu todellakaan mun vahvuuksiini, mutta hiljalleen oon alkanut uskomaan, että mähän taidan olla aika upea tyyppi itsekin. Vaikka oonkin tunteellinen ja herkkä, niin silti oon se sama lapsenmielinen levoton pervo ja urpo, täynnä vaikka minkälaisia virheitä. Osasta on onneksi opittukin, tyydyttävä voisi olla hyvä arvosana.

Jos mun sielustani maalattaisiin taulu, olisi se tuo haikeasti hymyilevä hahmo, joka tuijottaa äärettömään tummansiniseen tähtitaivaaseen. Mun sielunelämääni ei ole kauhean vaikea päästä sisälle, mutta se harvoin on niin ihmisillä. Toisen sielunelämään sukeltaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa, mutta toivon että olen sen arvoinen mulle tärkeiden ihmisten kohdalla. Silloin voin luoda mieleeni ja sydämeeni toisesta maalauksen sielujen galleriaani.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: