search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Vuoden Vieras

Vielä kaksi viikkoa ja elämä Arabiemiraateissa vaihtuu tuttuun, mutta kuitenkin niin tuntemattomaan ja erilaiseen elämään Suomessa. Muutos pelottaa, välillä hirvittääkin, vaikken malta odottaa sitä. Vaikka muutankin takaisin synnyin kaupunkiini rakkaiden ihmisten lähelle, on harkko kerrallaan luotava perustukset uudelle elämälle. Samalla kun sen suunnittelu ja toteuttaminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, on se myös ihan mieletön mahdollisuuksien maailma. Täytyy vain muistaa olla kärsivällinen ja ajatella pitkäjänteisesti, kaikkea kun ei voi saada heti, ainakaan aina. Asioilla on aina tapana järjestyä, mutta harvoin itsestään.

Siirtymävaihe muutoksen keskellä on välillä todella turhauttavaa. Samalla kun paketoi vanhaa elämää ja kamoja kasaan, täytyisi saada uusi rakentumaan mahdollisimman valmiiksi ennen muuttoa takaisin. Eipä olekaan niin älyttömän yksinkertaista ja helppoa. Yksi asia mikä nakertaa taustalla todella paljon on että mulla ei ole omaa kotia täällä enää. Yli kuukauden oon ollut toisen nurkissa ja vielä pari viikkoa pitäisi jatkaa. Vaikka tää onkin käytännöllinen ja vähemmän stressaava ratkaisu ja mulle sanotaan että ole kuin kotonasi, niin ei se vaan toimi niin. Mulle koti on turvasatama, maailma minkä oon itse luonut. Se on mun näköinen ja hajuinen, paikka missä voin olla täysin oma itseni tai paremminkin voin antaa itseni olla oma itseni. Oma sänky, vaatekaappi, tuttu sohvan nurkka, itselle ohjelmoitu TV, itsensä täyttämä jääkaappi ja moni muu asia ei tunnukaan enää todellakaan itsestään selvältä. Ehkä koti tosiaan on siellä, missä sydän on, mutta niin on myös sydän siellä, mihin on kotinsa sydämellä rakentanut.

Äkkiä laskettuna oon viimeisestä seitsemästä vuodesta ollut vieraana toisten kodeissa noin 365 päivää, eli vuoden. Se on aika helvetin paljon. Kiitollinen on aika lievä ilmaisu siitä, miten onnellinen olen, että mun elämässäni on ihmisiä ketkä jaksavat kerta toisensa jälkeen ottaa vieraaksi täysin pyynteettömästi. Välillä tuntuu että koskaan ei voi sitä maksaa takaisin ja sitten tuskissaan ei muista edes vaikka kukkia tuoda. Sitäkään ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, että joku tarjoutuu avaamaan valtakuntansa portit ja majoittamaan sut. Tosin mä olisin kyllä vararikossa, jos toisin kukkia kaikille ketkä ovat vieraanvaraisuuttaan mulle osoittaneet. Ehkä se on tänään vain nöyrä kiitos ja joku kaunis päivä saatte sitten olla mun muumitalossani ihan niin paljon kuin sielu sietää. Tiedän kyllä että ette kuitenkaan osaa olla kuin kotonanne, vaikka niin tulenkin sanomaan, mutta ainakin ymmärrän teitä oikein hyvin miksi niin on. Tai ehkä se rohkaisee kun itse oon kuin kotonani ja patsastelen alasti valtakunnassani ja teen mitä lystään.

En tiedä oonko sitä ääneen sanonut tai ymmärrättekö miten iso asia se on, kun otatte toisen avosylin vastaan omaan valtakuntaanne ja pidätte huolta, että kaikki on varmasti hyvin. Vaikka oonkin ollut teidän nurkissanne vuoden vieraana, en todellakaan ole mikään vuoden vieras. Saatan tulla hävyttömän myöhään ”kotiin”, syön meetvurstit ja juustot pelkiltään jääkaapista, käytän kaiken kuuman veden, piereskelen sängyssä, lainaan kaikkea mahdollista ja meen miten huvittaa. Ehkä mä sit kuitenkin hieman olen ollut kuin kotonani, heh. Kiitos ja anteeksi.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: