search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Voima Sisälläni

Tänään on viisikymppiset. Tämä on nimittäin mun viideskymmenes blogikirjoitus. Siitä lähtien kun aloitin kirjoittamaan oon miettinyt koska tulee se päivä kun kirjoitan viimeisen tekstini, että ei ole enää mitään sanottavaa tai ei vaan pysty. Tekstin syntyminen on aina huikeeta. Kun jokin ajatus tai tunne tulee pintaan, syntyy teksti kuin itsestään ja mun täytyy lukea se useaan kertaan julkaisun jälkeen, koska en muista kunnolla mitä oon kirjoittanut. Se kertoo siitä, että teksti tulee tuolta jostain sielun sopukoista, vaikka se ei aina niin painavaa tai kaunista olisikaan. Tunteet kumpuavat musta itsestäni, mutta on aina asioita jotka niitä voi laukausta tai saavat ajattelemaan. Musiikki on mulle yksi henkireikä, joka laukaisee monesti tunteita laidasta laitaan. Surun kyyneleet, ilon pirskahdukset, toiveen tai epätoivon tunteen sydämessä voi laukaista sanat tai sävel, tai niiden luoma täydellinen yhdistelmä, joka kietoutuu tunnettuun tunteeseen. Joskus siitä seuraa flow-tila, sanat tanssii ruudulle kertoen suurista tunteista, isoista fiiliksistä.

Ja sitten se tärkein, te ketkä näitä tekstejä luette, kerrotte mulle elämästänne, niin kuin mäkin kerron teille. Joka kerta kun saan viestin tai joku kehuu mun blogiani ilmestyy hämmentynyt mutta leveä hymy kasvoilleni. Mä olen aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät vaikuttamaan toisten ihmisten elämään positiivisella tavalla. Se on aivan valtavan upeaa, kun tekemällä omalta tuntuvaa asiaa voi saada toiselle hymyn huulille, toivon kipinän sydämeen ja edes ripauksen uskoa itseensä. Ensimmäisen kirjoituksen jälkeen pelotti ja jännitti, mitä helvettiä mä menin tekemään. Mutta ihmisten hyväksyntä ja lämmin vastaanotto oli aivan uskomattoman hienoa. Miten suuren vaikutuksen se tekikin osaan, että avaa omaa maailmaansa ja tunteitansa. Mutta miksi ihmeessä niin, mietin. Eikö kaikilla meillä ole samoja kokemuksia ja tunteita? Sitten aloin hiljalleen ymmärtämään, että en ollut yksin. Ymmärsin muiden kannustamana, että tunteiden pukeminen sanoiksi ei olekaan niin helppoa. Oman elämänsä surujen ja kokemusten jakaminen voi olla liian iso kynnys, pienenkin asian ulos kakistaminen on liian vaikeaa. Yksi suurin asia, mikä itseäni mietitytti, oli että hyväksytäänkö mut tämmöisenä kuin mä olen.

Jos mun pitäisi valita yksi piirre, mitä haluisin kehittää itsessäni, olisi se juurikin hyväksyminen. Mä olen siinä jo melko hyvä, kantapääoppien kautta tietenkin. Eikä se helppoa olekaan, hyväksyä itsessään tai toisissa ihmisissä asioita, mistä ei pidä yhtään, mitä ei näe omakseen. Halu muutokseen täytyy lähteä lopulta itsestään, muuten mennään metsään, joko helvetin kovaa tai salakavalan hiljaa. Toki en hyväksy toisen tahallista loukkaamista tai satuttamista itseltäni tai keneltäkään muulta, mutta voin silti miettiä kuinka reagoida sellaisissa tilanteissa. Harva ainakaan mun tuttu haluaa ketään tarkoituksella loukata tai satuttaa. Kaiken sen takana voi olla miljoona eri syytä. Olettamisen sijaan pitäisikin itsekin opetella, että silloin voisi yrittää kysyä toiselta, onko kaikki hyvin. Viha, inho, kateus, kaunan kantaminen ja anteeksiantamattomuus ovat ihan helvetin raskaita loisia, pahimmillaan koko loppuelämän ajan. On todella helppoa sanoa toiselle, että niistä luopuminen saa aikaan kevyemmän ja onnellisemman olon     . Jokainen käsittelee ne tunteet omalla tavallaan, niistä luopuminen lähtee aina itsestään, jos siihen on valmis ja halukas. Se herättää paljon tunteita ja kysymyksiä, joiden kohtaamiseen on äärimmäisen vaikea valmistautua.

Sen mä olen huomannut, että vastauksia saadakseen täytyy ensin uskaltaa katsoa peiliin ja kysyä. Kuka mä olen, miksi mä teen asiat niin kuin teen, miten voin kehittää monia heikkouksiani, kuinka pystyn voimaantumaan vahvuuksistani. Lähes kaikki kysymykset liittyy muhun itseeni, koska kaikki lähtee musta itsestäni ja miten reagoin mua ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin. Kaikkeen ei löydy vastausta ja vaikka löytyisikin, voi se olla pitkä tie. Mutta kyllä kärsivällisyys palkitaan, ennemmin tai myöhemmin. Oma epävarmuus ja pelko tehdä omia valintoja saa aikaan sen, että ”pitäis” tehdä sitä ja tätä, ”olispa” mulla tämä ja tuo. Pitäisi vaan uskaltaa päättää, nyt mä teen näin, aion saavuttaa tuon. Se voi saada aikaan pelon, että tekee ”väärän” valinnan elämässään tai epäonnistuu, mutta kukaan ei ole täydellinen. Sitä varten nuo kysymykset itselleen ja tunteidensa käsitteleminen on niin tärkeää, että tuntisi todella itsensä. Silloin kun luotan siihen että mun tunteet ja vaistot vievät mua oikeaan suuntaan, ei haittaa vaikka tie olisi kivuliaan kivinen ja virheet tekisivät suorasta moottoritiestä mutkaisen metsätien. Matka on tärkeämpi kuin määränpää on aika loppuun kulutettu klisee, mutta kun se on vain niin totta. Jos tähtää vain johonkin tiettyyn päämäärään läpät ohimoilla, jää helposti matkan varrelta näkemättä ja kokematta hienoja asioita ja mahdollisuuksia. Jos omaa elämää ja maailmaa katsoo avoimin silmin, läheltä ja kaukaa, voi olla että löytää itsensä jostain täysin arvaamattomasta paikasta, ja se voi tehdä onnellisemmaksi kuin olisi ikinä voinut kuvitella.

Joskus tai liiankin usein omista tunteistaan on helppoa alkaa syyttämään muita ihmisiä tai asioita. Jos en hyväksy tai ymmärrä jotain tunnettani, on se usein jonkun tai jonkin syytä. Pitkä on vielä tie siihen, että pystyisin ottamaan vastuun omista tunteistani täysin tai edes lähelle, mutta suunta on oikea. Ystävät ja läheiset auttavat eteenpäin vaikeuksien keskellä, mutta voima sisälläni olen aina minä itse.

 

Rauhaa ja Rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: