search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Syöksylaskua

Hyvää kaunista, aurinkoista lauantaipäivää! Puhutaanko hetki syöksylaskusta? Ai miten se liittyy tunteisiin ja elämään, mistä minä sen tietäisin, katsotaan. Tiesitkö että syöksylaskussa on tarkoitus painaa täysiä välietappien läpi maaliin, ottaen mahdollisimman paljon riskejä, kuitenkin yrittäen olla rikkomatta itseään. Jarrut, mitkä jarrut? Välillä mennään liian kovaa ja painetaan mutkat suoriksi, toisinaan taas löydetään itsemme perse edellä puussa. Tärkeintä kuitenkin on että painetaan täysillä, pienistä ei pidetä ja aina noustaan ylös. Vai noustaanko? Rypistää rypistää, siellä se maali häämöttää jo, mentiin sinne sitten ehjänä tai solmussa. Tyyli on vapaa, kunhan se on oma.

Keitä nämä syöksylaskijat sitten oikein ovat? Ihmisiä jotkat tekevät täysillä asiat mitkä tuntuvat hyvältä, silmät hohtaen intohimoa. Sotien läpi rajojen, antamalla koko sydän sille mitä rakastaa. Syöksylaskua ilman sataa lasissa kutsutaan hiihtämiseksi. Ehei, et suinkaan ole silloin epäonnistunut, et vain ole syöksylaskija. Kaikki tai ei mitään, ei mitään ilman kaikkea. Ai kuinka voisit tulla syöksylaskijaksi? Vapauta sydän kahleista, paina kaasu pohjaan, elä täysillä. Pidä kiinni siitä vaikka kukaan muu ei siihen uskoisi, sinun uskosi riittää. Kaikki eivät ymmärrä syöksylaskijoita, mutta oma sielunpeilisi on aina tukenasi. Joten hanat auki, talla pohjaan, unelmia kohti, sinä ohjaat.

Oon aina ollut mielestäni syöksylaskija, mutta kuitenkin liian usein todennut että on vain suksittava …tuhun. Innostun jostain ihan järkyttävän paljon, alan suunnittelemaan, luomaan mielikuvia, unelmoimaan, jopa toteuttamaan, kunnes kylään tulee koko elämäni historian paskin tuttava, Mr. Epävarmuus. ”Entä jos”, ”Ehkä kuitenkin”, ”Mutta…”, ”Onko musta tähän?”, ”Hohhoijaa”, ”Toteuttamatta paskaa..”, ”Vituiks meni”. Tuota mun elämäni on ollut aivan liian paljon, liian kauan aikaa. Onneksi kuitenkin ihminen voi kasvaa ja kehittyä, vaikkakin se on ihan helvetin vaikeata. Ja voihan se olla niinkin, että asiat joihin en ole lähtenyt mukaan ei vaan, ainakaan sillä hetkellä, olleet sitä mitä todella halusin tai mihin uskoin. Kuka tietää, mutta ainakin Mr. Epävarmuudelle on kehittymässä hiljalleen aika vahva porttikielto mun mielen linnaani.

Ja mikä siinä on että ihmisen pitää pelätä? Onko se heikkoutta vai itsesuojeluvaistoa? Eikai itsesuojeluvaiston tarkoitus ole hidastaa tai jopa estää ihmistä kokemasta uutta ja saavuttamasta unelmiaan? Perkele! Kolikon kääntöpuolella olen taas lähtenyt moneen asiaan mukaan täysin kokemattomana, sormia napsauttamalla. Vähän on saattanut jännittää, mutta mitä sitten. Missä se pelko ja epävarmuus silloin on ollut? Pysyköötkin siellä paskiaiset.

Aidan toiselle puolelle hyppääminen on aina arvoitus, kun ei ole hajuakaan onko kuuluisa ruoho vihreämpää vaiko ei. On vain otettava riski, etenkin silloin jos ei ole tyytyväinen nykyhetkeen. Mutta aidan toiselle puolelle on turha lähteä puolivaloilla. Hallitun (yeah right..) riskinottamisen jälkeen on annettava kaikkensa, kyllä aika näyttää. Vääräkin vaihtoehto voi olla oikea, kun ajattelen positiivisesti. Ainakin tiedän silloin että tämä ei ollut mun juttuni. Hyvä kasvualusta on kukoistuksen perusta ja mikäpä kasvattaisi paremmin kuin virheet ja väärät valinnat. Joskus elämä tarjoaa vaan kasan paskaa, mutta kasvaa se ruoho siinäkin. Pitää vaan kärvistellä paskan hajun läpi, muistaa kastella ja ravita, hyvä siitä tulee, hiljalleen. Kasa paskaa syöksymäessä saattaa olla pysäyttävä ja kohtalokas, silloin pitäisi osata pyytää apua, myöntää että kaatui liian pahasti, etenkin itselleen. Ei hätää, tartu käteen, nostetaan sut ylös, seistään yhdessä, mennään eteenpäin, askel kerrallaan.

En tiedä pääsenkö vielä tänä vuonna syöksylaskijoiden pikkujouluihin tai palkitaanko mua podiumilla, mutta suunta on oikea. Pelko perseeseen, Mr. Epävarmuus elinkautiseen ja hymy huulille. Voin tehdä mitä vaan, jos vaan uskon itseeni. Ehkä saatan valita ”väärin” tai epäonnistua, mutta ainakin se on ollut Minun valintani, Minun virheeni, Minun kasani paskaa. Näen itävän nurmikon, Minun nurmikon ja hymyilen.

Rauhaa ja rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: