search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Tunteiden Lukkoseppä

Tässä sitä ollaan, tähän on tultu. Uusi elämä on pyörähtänyt käyntiin, vaikeuksien kautta, mutta ei vielä voittoon. Monet ovat kysyneet miltä nyt tuntuu olla takaisin Suomessa ja onko ikävä takaisin aavikolle. Aavikon ihmisiä on ikävä, mutta täällä mun on hyvä olla, en tunne itseäni niin yksinäiseksi kuin siellä. Oman elämän ja rutiinien luominen lähes tyhjästä on ollut välillä ihan helvetin vaikeaa. Harva ihminen tietää miten helvetin tuskastunut olen ollut siihen, että on tuntunut ettei tästä tule hevon persettäkään. Halu kaiken järjestämiseen on ollut todella iso, mutta toteutuksen avaimet ovat olleet välillä hukassa tai vain yksinkertaisesti väärät. Ei ole paljon lohduttanut että mulla on paremmin asiat kuin niin monella muulla maailmassa. Kai se on tiettyyn opittua ja totuttua, mistä sen tietää. Viimeisten kuukausien aikana kuitenkin elämä on alkanut järjestyä ja uuden elämän perustukset muotoutua.

Pitkän etsinnän ja lukuisten hakemusten jälkeen sain töitä. Työnhaku tuntui ihan helvetin turhauttavalta, en mitenkään voinut kuvitella että se voisi olla niin vaikeata. Tärkein kriteeri oli se, että mulla jää aikaa lapsille töiden ohella, ilta- ja yötyöt siis saattoi unohtaa samantien. Se myös kavensi vaihtoehtoja todella paljon ja teki hakuprosessista entistä vaikeampaa, mutta päätin että siitä en tingi. Halusin takaisin Suomeen eniten kahdesta syystä, etten olisi niin yksinäinen ja että mulla olisi enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Miksi siis ottaa, esimerkiksi rahan takia, työ joka veisi mut taas samaan pisteeseen. Kyllä mä rahaa ehdin takoa enemmän sitten kun lapset ovat isoja ja pärjäävät omillaan. Nyt ainakin yritän parhaani mukaan antaa lapsille sen mitä pystyn, olla isä, olla paikalla, olla heitä varten ihmisenä, en perintönä.

Erinäisten sattumusten seurauksena aloitin ajamaan taksia. Työnantajani ymmärsi heti kun sanoin, että sillä viikolla kun mulla on lapset ajan päivävuoroa, enkä tee viikonloppuja. Paria itse päätettyä poikkeusta lukuunottamatta näin onkin ollut ja se tuntuu hyvältä. Työ on mukavaa ja sopii mulle. Toki myös haasteita on ja välillä mietinkin, että onnistuuko tämä nyt vai ei. Onneksi olen päättänyt olla luovuttamatta ja olla kärsivällinen. En tiedä tuleeko musta huippukuskia ja saanko hommat toimimaan kuten haluan, mutta ainakin aion yrittää parhaani, enkä luovuttaa heti epäonnistumisten ja turhautumisen takia. En vaan kerta kaikkiaan pidä luovuttamisesta, vaikka välillä tuntuukin että ei tästä tule mittään perkele.

Jotain mä olen tainnut oppia siitä kun oon alkanut kirjoittamaan ja tutkimaan kuka ihmeen kaveri oikein olen. Jo jonkin aikaa olen tapaillut erästä ihmistä. Ei se mikään salaisuus ole, mutta en ole siitä sen ihmeemmin torillakaan kuuluttanut. Yksi asia minkä takia en varmaan ole niin tehnyt ja hehkuttanut asiaa, on että mua ärsyttää olla minä tämän kaiken keskellä, koska mun tunteet on aivan totaalisen lukossa. Mulla on hyvä olla tämän ihmisen kanssa, tutustutaan päivä päivältä enemmän ja edetään hiljalleen, juuri niin kuin olen kirjoittanutkin, miten mun mielestä kuuluisi edetä ihmissuhteessa. Mutta sitten taas mua ärsyttää ihan suunnattoman paljon, että en pysty antamaan itsestäni niin paljon kuin haluisin. En ole todellakaan ollut mikään tunteellinen hörhö, enkä mielestäni huomioi toista tarpeeksi. Mä en ole varma mistä se johtuu, mutta luulen että se on suorittamisen painetta kaikkeen muuhun elämään, stressi joka peittää tunteet alleen, ainakin osittain. Enhän mä ole pystynyt edes itkemään kuukausiin. Itku onkin mulle hyvä mittari tunteille. Jos en pysty siihen, on jotain pahasti lukossa ja niin on nytkin.

Vaikka osaankin ajatella tätä tilannetta rationaalisesti, niin sätin itseäni vähän väliä ja mietin, että onko se reilua ja oikein toista kohtaan, ettei hän saa mua sellaisena kuin parhaimmiltani olen. Sitä ei voi tietää tuleeko tämä ihmissuhde toimimaan viikon, kuukauden, vuoden vai loppuelämän, mutta olen päättänyt, että en aio tässäkään luovuttaa, enkä juosta karkuun pelkojen tai epäilysten takia. Ja luojan kiitos näistä asioista on puhuttu alusta lähtien. Itse en ainakaan olisi jaksanut katsella itseäni toisen asemassa, jos en tietäisi missä mennään, mikä mun elämäntilanne on ja miten tunnen, tai ehkä paremminkin en tunne. Edelleen se asia ärsyttää itseäni, mutta ainakin olen sen saanut sanottua ääneen ja toinen ymmärtää sen. Molemmat antavat sen mitä nyt pystytään ja katsotaan miten käy. Ajatukset meillä onneksi muuten käyvät yhteen, ei ole mitään päämäärää, vaan mennään päivä kerrallaan fiilisten mukaan. Täytyy kyllä nostaa hattua Neiti S:lle, että jaksaa katsella tätä monimutkaisuuden ilmentymää.

Pähkinän kuoressa mun elämässäni on kaikki ihan hyvin, mutta en ole silti siihen vielä tyytyväinen, enkä varsinkaan tyytyväinen itseeni ihmisenä. Paljon oon oppinut itsestäni ja käsittelemään omia tunteitani, kertomaan niistä, mutta tää tunteettomuus raastaa välillä ihan mielettömän paljon. Uskon vakaasti siihen, että sitten kun elämä alkaa kulkemaan omalla painollaan, on mulla myös enemmän energiaa keskittyä siihen miltä musta todella tuntuu. Kuitenkin vielä vaikka en tekisi mitään en pysty pysähtymään. Mieli on levoton vaikkei aivoissa tapahtuisi mitään. Näidenkin asioiden sanominen ääneen on tosi vaikeaa koska pelkään kuulevani voivotuksia tai huolestuneita kysymyksiä ja mun toleranssi niihin on todella lähellä nollaa, koska otan niistä stressiä ja se taas vie entistä enemmän energiaa kun huolehtii siitä, että toinen huolehtii. Se mitä olen eniten ehkä toivonut ihmisiltä niin kauan kuin olen blogia kirjoittanut, että ymmärrettäisiin tämmöisten tunteiden olevan täysin normaaleja ja ”sallittuja”. Tällä hetkellä tunteiden osalta on aika pahasti avaimet hukassa, mutta ehkä vielä joku päivä törmään tunteiden lukkoseppään ja löydän sen itsestäni, mitä niin kovasti kaipaan.

 

Rauhaa ja rakkautta 

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: