search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Maata Näkyvissä!

Tiedätkö sen tunteen kun olet avomerellä veneessä, jossa ei ole purjeita. Et tiedä missä suunnassa on maata tai miten päästä eteenpäin. Epätoivoinen räpiköinti ja polskiminen ei auta mitään aaltojen keskellä, ainoastaan uuvuttaa eksyneen. Tunteet ovat kuin aaveita, näät ja tunnet niiden läsnäolon, mutta et saa mistään kunnolla kiinni. Jotkut tunteet kuitenkin saattavat olla niin vahvoja, että tunnet ne fyysisesti koko kehossasi. Mitä silloin kuuluisi tehdä, kuinka saada vene liikkeelle, purjeet joihin muutoksen tuuli voisi tarttua. 

Epävarmuus ja menettämisen pelko voivat lamaannuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tiedät mitä haluat, mutta et tiedä mitä tehdä. Osaat olla kiitollinen siitä mitä sinulla on, mutta se taistelee tunteen kanssa siitä mitä ei ole, mitä ikävöit, entä jos menetät loputkin, viedäänkö tuhkatkin pesästä. Koitat pitää itsesi liikkeessä ettet jämähdä paikallesi, yksin, käsin kosketeltavan hiljaisuuden keskelle. Toimintakykyisenä on hyvä olla, mutta tunteille se on vaan särkylääkettä kun sydämeen sattuu. Pelko saa epäröimään mikä on oikein ja väärin, tekee miehestä hiiren. On vaikeaa taistella lohikäärmettä vastaan kepin kanssa.

Noiden asioiden tunteminen ja hyväksyminen on raskasta, mutta tärkeää, kuten muidenkin tunteiden. Se on kuin lääkärillä käynti. Ensin on myönnettävä että jotain on vialla, myönnettävä tunteensa rehellisesti. Hyväksymisen jälkeen on diagnoosin aika, mikä nyt on, mistä kaikki johtuu. Sen jälkeen voi parantuminen alkaa, joskus nopeasti, joskus tuskaisen hitaasti, tai sitten ei koskaan, tapauskohtaisesti. Avomerellä seilatessa vaatteet päälläsi kuvastavat tahtoa, ymmärrystä ja omia voimia, joista aletaan rakentamaan purjetta johon muutoksen tuuli voisi tarttua. Jokainen rakentaa oman purjeensa, antaa oman osansa ja katsotaan mihin se riittää jos matkaa on tarkoitus jatkaa yhdessä.

Yhteinen matka voi olla elämän pituinen tai vaan poronkusema, kukaan ei sitä ennalta voi varmaksi sanoa tai luvata. Kompassilla ei tee mitään tunteiden kartalla. Huominen on aina kysymysmerkki, saati sitten loppu elämä, milloin se edes loppuu. Pohjoinen voi muuttua eteläksi yhtä äkkiä, kaikki voi muuttua. Se ei tarkoita että elämää ja sen tuomia tunteita tarvitsisi pelätä, vaan elää siinä hetkessä mihin voi vaikuttaa. Unelmat ja pelot ovat osa elämää, mutta niitä etukäteen elettäessä saattaa kadottaa itsensä tässä hetkessä, jälkeenpäin voi tuntua ettei ole elänyt ollenkaan. Tärkeintä on ottaa yhteinen suunta, nauttia matkasta aalto kerrallaan.

Omien tunteiden ottaessa vallan haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Samalla voi unohtaa sen, että toinenkin luultavasti haluaa ihan samaa, vaikka tunneet eivät olisikaan samoja. Omille tunteilleen ei voi mitään, vääriä tunteita ei ole, on vain kahden ihmisen oikeat tunteet. Jotta solmuun menneet tunteet saataisiin avattua, on ensin molempien oltava rehellisiä itselleen. Toisen syyttäminen tämän tunteista on tappavaa myrkkyä, viesti ettei toisella ole oikeutta olla oma itsensä. On myös ristiriitaista sallia itsensä tuntevan ja kieltää se toiselta. Molempien tunteet ovat yhtä tärkeitä. Jos yrität ymmärtää toisen tunteita omiesi perusteella metsään menee. Toista voi todella vasta ymmärtää kun tämä ensin ymmärtää itseään, jonka jälkeen asioista voidaan keskustella. Minä minänä, sinä sinänä. Vaikeissakin tilanteissa tulisi olla armollinen ja hyväksyä toinen, niin kuin on hyväksynyt ennen vaikeuksiakin. Kunnioita toista niin kuin toivoisit toisen kunnioittavan sinua. Ihmisiä me kaikki loppuen lopuksi vaan olemme. Vaikkakin vain kärpäsen paskoja universumissa, niin tärkeitä kärpäsen paskoja. Olemme ansainneet olla omia itseämme, oikeutettuja tuntemaan omat tunteemme.

Toisen tunteista ei pitäisi koskaan loukkaantua, päinvastoin olla kiitollinen siitä että toinen on rehellinen, vaikka se sattuisikin. Mitä aikaisemmin asioista puhutaan sitä vähemmän se sattuu ja sitä parempi mahdollisuus on saada korjattua ne. Pienet vaietut säröt jäävät monesti paikkaamatta, mutta särkevät lopulta koko lasin ajan kuluessa, silloin on yleensä liian myöhäistä. Jotta muutoksen tuulesta olisi hyötyä avomerellä, on molempien riisuttava vaatteensa, seistävä alasti rehellisinä toistensa edessä, antaa sen minkä pystyy ja tehtävä omat purjeensa. Parhaassa tapauksessa voitte huutaa yhteen ääneen, käsi kädessä: ”-Maata näkyvissä!”.

 

Rauhaa ja rakkautta

This entry was posted in Tunteet.

One comment on “Maata Näkyvissä!

Vastaa käyttäjälle Satu Peruuta vastaus
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: