search instagram arrow-down
Tuukka Kylmälahti

Kiinnipitäminen (Loppuelämä)

Juuri kaupasta ostettu ilmapallo on hieno, täynnä heliumia joka vie sitä kohti taivaita itsestään, juuri sellainen kuin halusikin, täydellinen. Kuitenkin ajan kanssa pallo tahraantuu, helium karkaa hiljalleen pallosta kunnes se ei enää leijukaan itsestään ja muotoja on vaikea tunnistaa. Joskus pallo ei vain kestä ja se räjähtää, niin ettei sitä voi enää korjata. Onneksi tahriintuvan ilmapallon voi hellästi puhdistaa ilman että sen pinta haalenee liikaa. Puhaltamalla lisää ilmaa se säilyttää kutakuinkin muotonsa, mutta täytyy olla varovainen ettei puhalla liian täyteen, liika on aina liikaa. Kun palloa ei riepottele liikaa ja sitä pitää hyvänä, on räjähdysvaara epätodennäköinen. Silti on aina muistettava, että koskaan pallosta ei tule enää entistään, sitä palloa mitä kaupassa ihastelit, otit matkaan koska se oli täydellinen sinulle, tai niin ainakin luulit. Enää sitä ei helium kannattele itsestään ja painovoima vetää aina alaspäin.

Mutta entäpä jos täydellisyydessä asia onkin juuri päinvastoin? Kaikki ilmapallot tahriintuvat ja rypistyvät, jospa siitä alkaakin matka kohti täydellisyyttä. Hellästi pyyhityn tahran kohdalla oleva haalistuma on opettanut jotain ja muistuttaa mitä voisi tehdä toisin välttääkseen uuden tahran. Pienet rypyt uudelleen täyteen puhalletussa pallossa muistuttavat siitä, että mikään ei ole pysyvää ikuisesti jos sen eteen ei tehdä jotain, pallot eivät leiju itsestään loputtomiin. Räjähtänyt pallo tuo surua matkassaan, mutta toisaalta sen lopullisuus voi olla myös helpotus. Joskus voimat vaan loppuvat eikä pallon puhdistamiseen ole enää voimia, happi on niin lopussa ettei pysty enää puhaltamaan henkäystäkään palloon tukehtumatta. Ja kuinka kurjalta tuntuukin kun löytää omasta mielestään itselleen täydellisen pallon ja kaupasta ulos astuessa se pääsisikin karkuun koska et pitänyt siitä tarpeeksi hyvin kiinni. Kaikki pallossa tuntui oikealta, mutta et voi koskaan tietää kuinka monta tahraa tai ryppyä siihen olisi tullut. Matka voi olla pitkä ja katkeransuloinen tietäen että pallo leijailee tuolla jossain, ei vain sinua varten enää, mahdollisesti.

Olipa se sitten ilmapallo tai leija mihin itseäni vertaan, niin sanoma niissä on ainakin osittain sama. Molemmat voivat lähteä karkuun jos niistä ei pidä tarpeeksi hyvin kiinni. Ehkä tähän tunteellisuuteen kuuluu se että mun täytyy tuntea että olen haluttu ja tunnen henkisen käden kädessäni, joka ei halua päästää irti. Se mikä on tarpeeksi hyvin ei todellakaan ole yksinkertaista. Tyynellä säällä leijun rauhassa paikallani, mutta taas myrskyn yllättäessä tarvitsen tunteen että tulipa vastaan lähes mitä tahansa niin siitä rämmitään ja taistellaan läpi, yhdessä. Mitä useammasta tahrasta ja rypystä on selvitty ja mitä enemmän yhteinen palloon puhallettu ilma on korvannut heliumin, sitä täydellisempi pallo on ja sitä kovemmin pidän siitä kiinni. Toisaalta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja joskus vain käy niin, että pallo luhistuu tai räjähtää koska keinot ovat loppuneet tai vääriä, ei ole voimia enää pitää kiinni. Alkuhurman jälkeen heliumin haihtuessa saattaa huomata, että palloa ei osaa tai halua enää puhaltaa täyteen. Hetken huuma on ohi ja mitään ei tapahdu koska mikään ei tapahdu enää itsestään. Jokainen pallo on ainutlaatuinen ja omanlaisensa. On mahdotonta sanoa vieraasta pallosta pitäisikö hönkäistä vielä kerran vai päästää irti. Ehkä kuitenkin melkein jokaiseen palloon kuuluu, että niitä on vaalittava ja pidettävä hyvänä alusta pitäen, tuntea se kaikilla aisteillaan eikä pitää itsestäänselvyytenä, arvostaa juuri sellaisenaan, muistettava puhdistaa pienimmätkin tahrat ja korvata helium heti myötätunnon ja ymmärryksen täyttämillä henkäyksillä kun se on vielä mahdollista.

Jääkiekossa kiinnipitämisestä saa kahden minuutin jäähyn. En tiedä onko se rangaistus vai palkinto, mutta jos musta pitää kiinni, voi olla että saa rinnalleen kumppanin loppuelämäkseen. Se tarkoittaa tahroja ja ryppyjä, mutta myös sitä että ne puhdistetaan yhdessä ja opitaan niistä, puhalletaan yhdessä karanneen heliumin tilalle tuoretta, rakkaudentäyteistä ilmaa joka saa taas pallon elämään ja kumoaa painovoiman. Hyväksytään pallo juuri sellaisena kuin on se on, pidetään siitä kiinni jotta se ei lähde karkuun. Tämäkin tosin on vain käsikirjoitus niin kauan kunnes aika näyttää tuleeko se perustumaan tositapahtumiin.

 

Rauhaa ja rakkautta

This entry was posted in Tunteet.
Vastaa
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: